Ruotsi voitetaan!

Näillä sanoilla dosentti Matti Lehtinen on jo vuosia päättänyt matematiikan olympiavalmennuksen kutsukirjeet. Ajatus ei ehkä sovellu jokapäiväisen filosofian taustaksi, mutta harvinaisen paljon järkeä siinä kuitenkin on: Kansainvälisissä matematiikkaolympialaisissa Ruotsin sijoitus on yleensä kohtuullinen, vähintäänkin Suomea parempi. Jos Suomi siis voittaa Ruotsin, nousee Suomen sijoitus huomattavasti keskimääräisestä. (Ja vastaavaa voisi soveltaa matematiikan ulkopuolellakin, mutta ehkä tässä keskityn siihen matematiikkaan.)

Tätä työtä ei kuitenkaan ole tehty helpoksi. Matematiikan opetussuunnitelmaa on pienennetty ja pienennetty (jottei asiat vain ole liian hankalia). Tämä pienennys on tehty täydellisen kahelilla tavalla. Sieltä sun täältä on vedetty pois pieni pala, todistamista on vähennetty. Lopputulos on sillisalaatti, joka on ihan oikeasti hankala omaksua. Todistukset ja perustelut helpottaisivat asioita, eivät tekisi niitä hankalammiksi.

Suomen PISA-tulokset ovat toki loistavat. Tässä on kuitenkin huomattava perustavanlaatuinen ero: PISA mittaa heikoimpia, olympialaiset parhaita. Olemme loistavasti pitäneet huolta heikoimmista, mutta emme saa unohtaa lahjakkuuksiakaan. Matemaattisesti lahjakkaiden panosta tarvitsemme kouluissa opettamassa, yliopistolla tutkimassa, lääkefirmoissa, kännykkätehtaissa, vakuutusyhtiöissä, pankeissa... (Ja jos emme pidä lahjakkaista huolta, niin häviämme Ruotsille ihan todellisessakin elämässä.)

Eräs tapa pitää lahjakkaista huolta olisi tietenkin muuttaa opetussuunnitelma täysin. Tämä olisi kuitenkin kovin työlästä, eikä varsinkaan onnistuisi yksittäisen koulun päätöksellä. Sen sijaan mikä tahansa koulu voi päättää perustaa kerhon tai tarjota valinnaisen ekstravaativan kurssin. Samaa voi tietenkin soveltaa muihinkin kouluaineisiin kuin matematiikkaan.

Lauantaikoulua on perusteltu sillä, että nekin oppilaat, joilla ei varaa harrastuksiin olisi, pääsisivät urheilemaan tai harrastamaan musiikkia tai kuvataiteita. Itse en pakollista lauantaikoulua kannata. Sen sijaan olisi mielestäni hyvinkin järkevää tarjota lauantaisin kerhoja. (Miksi ihmeessä niiden koripallo- tai jääpalloharjoitusten pitäisi aina olla arkipäivisin koulun jälkeen? Ihan varmasti löytyisi joku sovelias opiskelija, joka mielellään työskentelisi kohtuullista palkkaa tai opintoviikkopalkkiota vastaan lauantaisin. Opintoviikkopalkkio olisi sikälikin mielekäs, että opettajaopiskelijat saisivat alansa kokemusta.) Kuitenkin näihin kerhoihin pitäisi liittää myös matematiikka- ja kielikerhot.

Eri alojen lahjakkuuksia tukemalla voitaisiin ehkä myös saada painettua yliopistoon tulevien opiskelijoiden keski-ikää alaspäin. Yliopiston opettaman kriittisen ajattelun kanssa on vaikea kilpailla, mutta tavallista koulupohjaa parempi oman alan (tai omaa alaa sivuavan alan) hallinta varmasti auttaisi pääsykoerumbassa.